Ylhäältä johdettu ilmailu

Ilmailun turvallisuus ei ole itsestäänselvyys eikä taikatemppu. Se on lukuisista tekijöistä koostuva, monien toimialojen ylle levittyvä verkko, joka lopulta saa yksittäiset ihmiset tekemään asiat oikein. Ilmaliikenteen kaltaisella, kaikilla mittasuhteillaan massiivisella toimialalla kulttuurin muutoksen täytyy lopulta lähteä liikkeelle ylätasolta. Turvallisuuskulttuurin verkossa yksi merkittävimpiä säikeitä on globaali yhteistyö parhaiden käytäntöjen levittämiseksi ja toisaalta niiden noudattamisen valvomiseksi.

ICAO (International Civil Aviation Organization) on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) alainen kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö, jonka tehtävät on määritelty Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa (Chicagon sopimus), jonka 52 valtiota allekirjoittivat 7.12.1944. Vuoden 2013 alkaessa jäsenvaltioita oi 191. Järjestön tehtävänä on muun muassa edistää lentoturvallisuutta kansainvälisessä ilmailussa. Käytännössä järjestö julkaisee standardeja, joita jäsenvaltiot alkavat tyypillisesti noudattaa. Ja jos eivät noudata, poikkeavat toimintatavat julkaistaan alan toimijoille.

Esimerkiksi Euroopassa EU-maat adoptoivat ilmailua koskevat EU-säädökset suoraan osaksi kansallista lainsäädäntöään. Eri maiden ilmailuviranomaiset ovat keskenään linkittyneitä ja toimintatavat ovat muut kulttuurierot huomioiden hämmentävän yhteneväisiä riippumatta siitä millä mantereella ilmassa liikutaan.

Ilmailussa syy turvallisuuteen panostamiseen on hyvien aikeiden lisäksi lopulta yksinkertainen: Laki. Jos yhtiö ei täytä konkreettisia vaatimuksia, yhtiön koneet pysyvät maassa. Lait ja vaatimukset ovat jälleen hyvin samankaltaisia ympäri maailman, mikä tarkoittaa sitä, ettei turvallisuudesta karsimalla voi saavuttaa taloudellista etua esimerkiksi halvempien lippujen muodossa. Yhdessä hyväksytty, korkea vaatimustaso on koko alan etu. Vaatimusten täyttymistä valvotaan komentoketjussa, jonka koura ulottuu maailmanlaajuisen järjestön tasolta yksittäisten valtioiden ja lentoyhtiöiden kautta lopulta esimerkiksi yksittäiseen lentäjään, mekaanikkoon ja lennonjohtajaan asti. Lentoliikenne on voinut kasvaa rauhassa.

Kovien lakien pohjalta ponnistavan, pehmeämmän turvallisuuskulttuurin helmet operatiivisella puolella ovat konkreettisia: Toiminta on tarkasti suunniteltua, oikea toiminta varmistetaan ennalta sovituin rutiinein ja tarkistuslistoin, harvinaisimpiinkin erikoistilanteisiin valmistaudutaan,

tilannetietoisuus luodaan yhdessä koko tiimin kanssa, virheiden ja epäkohtien esiintuomista rohkaistaan ja siihen on työvälineet, suorituksia valvotaan automaattisesti, työntekijöitä koulutetaan ja toimintaa tarkastetaan säännöllisesti, turvallisuus tunnustetaan yleisesti kaiken ohi ajavaksi arvoksi.

Lentäminen on suhteellisen turvallista. Vuonna 2017 ihmismassan liikuttelu maapallolla ei vaatinut yhtäkään kuolonuhria. Se on käsittämätön saavutus. Luultavasti ihan samat asiat tehtiin myös vuonna 2016 ja tehdään kuluvanakin vuonna, mutta tulos on eri. ”Nollavuosi” konkretisoi kuitenkin hedelmät turvallisuustyöstä, jota ilmailussa on tehty erityisesti 70-luvulta lähtien.

Lue myös